Elämä jatkuu

Tänään sain työpaikalta sitten työsuhteen irtisanomislapun käteen. Ei se ollut mikään yllätys. Meidän toimipisteen toiminta lakkaa ja kaikki irtisanottiin. Ehdinkin olla lähes 10 vuotta tässä työpaikassa. Siihen aikaan mahtuu hyviä ja vähän huonompiakin päiviä. Tällä hetkellä harmittaa eniten mahtavan työtiimin hajoaminen. Joka päivä oli mukava tulla töihin, kun tiesi että on porukan tuki takana, ja aina voi nauraa vaikeuksille päin naamaa.

Kyllä niille tänäänkin naurettiin, vuorotellen käytiin laput vastaanottamassa ja väännettiin vitsiä. Sääliksi käy monta muuta työkaveria, joille irtisanominen tulee yllätyksenä. Jotkut saavat lähteä saman tien. Itsellä on vielä työvelvoitetta kesän ajan, lomat poislukien. Saan raivattua turhat paperit pois ja arkistoitua kaiken kuntoon. Minulle on tärkeää, että jälkeeni ei jää epäselviä asioita. Saan itselleni rauhan kun tiedän, että olen työni tehnyt kunnialla loppuun asti.

Nyt on sitten aikaa keskittyä olennaiseen, eli puutarhanhoitoon ja harrastuksiin. Täytyy laittaa mietintämyssyyn mitä sitä haluaa tehdä jatkossa. Tällaista pysähtymisen aikaa minulla ei ole oikein ollutkaan, oikeasti. Ties mitä tästä vielä kehittyy.

Selityksiä selityksiä

Juuri kun olin pääsemässä taas juonesta kiinni tähän blogin pitämiseen, alkoi erinäisten sattumien suma ja elämään tuli liikaa kaikkea. Huhtikuun alussa alkoivat työpaikalla yt-neuvottelut, joista odotellaan tulosta ensi viikon loppuun. Onhan näitä ollut ennenkin, mutta tällä kertaa vähennystarve on niin suuri, että taitaa sattua omalle kohdalle. Olen ehtinyt jo surra, iloita, huolestua, innostua ja vaikka mitä tässä välillä. On tehty B-suunnitelmaa ja vähän C-suunnitelmaakin. Juuri tällä hetkellä en ole moksiskaan jos arpa osuu kohdalle. Laskeskelin tänä aamuna, että olen saanut olla yhtäjaksoisesti työelämässä 31 vuotta ensi syksyyn mennessä, jolloin irtisanomisaika päättyisi. Onhan se aika hyvin tänä päivänä.

No, sitten sattui miehelle tapaturma tuossa huhtikuun puolivälissä ja elämä muuttui taas. Nyt on ollut leikkaus ja jalka paketissa ja muitakin vaurioita. Kevään projektisuunnitelmat vaihtuivat pitkään toipumiseen keppien kanssa könkäten. Onneksi kuitenkin toipuminen on hyvässä vauhdissa, eikä mitään kovin pysyvää vammaa pitäisi jäädä. Katon maalaus jäi kesken ja muutkin ulkomaalaussuunnitelmat odottavat nyt vähän aikaa.

Miehen toipilasaikana minulle on tietysti langennut entistä enemmän kotityöt. Nyt sen huomaa miten paljon kotona oleva puoliso on hoitanut, ruoanlaitosta siivoukseen ja ruohonleikkuut päälle. Nyt teen ostoslistoja, käyn työmatkalla kaupassa ja vien roskat, täytän ja tyhjennän tiskikonetta ja pyykkikonetta. Siis kaikkea sitä mitä normaalisti perheenäiti tekee, mutta meillä mies on hoitanut. Huomaan itse, että en ole imuroinut aikoihin. Ruoanlaittokin tuntuu pitkästä aikaa ihan oudolle, ja varsinkin se ruokalistojen suunnittelu. Tosin mies on nyt alkanut jo touhuta kaikenlaista, ja pystyy kyllä avustettuna tekemään jo esim. ruokaa ja pieniä askareita. Hän on sitkeää laatua eikä halua olla passattavana.

Nyt on sitten vielä tietysti puutarhan kevätkiireet lisäksi. Ison pihan haravointiin menee jo oma aikansa, kukkapenkkien siivous on vielä kesken ja komposti levitys ja kaikki. Onneksi minulla oli muutamia lomapäiviä pitämättä, niin sain perunat istutettua ja vähän kasvimaatakin aloitettua. Tomaatit venyvät sisällä, ne täytyy siirtää kasvihuoneeseen heti viikonloppuna. On ollut kylmiä öitä, niin ei ole uskaltanut. Kyllä tekemistä riittää joka puolella minne vain katsoo. Äitienpäivälahjaksi kävin ostamassa päärynäpuun ja istutin sen viikonloppuna. Ostin myös mansikantaimia ja istutin lavaan. Kasvimaita olisi perattava ja kylvettävä. Ja se ruohonleikkuukin vielä! Kyllä tässä bloginpito on jäänyt sivuun. Ehkä sen voin antaa itselleni anteeksi.

Mukavaa elämää

Mukava elämä ei minulle tarkoita ylellistä elämää. Oikeastaan se on aika vaatimatonta, ekologista, vähän kuluttavaa elämää.

Mukavaa elämää on

• kun saa nukkua vapaapäivän aamuna pitkään, tai herätä aikaisin, nousta ja joutua hyvissä ajoin tekemään jotain mukavaa
• Veeran aamuherätys, kun se tulee viereen, laittaa tassut tyynyn päälle ja alkaa kehräämään
• uusi pussi kylvömultaa ja tuoreet siemenpussit, mullan tuoksu ja ihana odotus, joka alkaa kylvöstä
• auringonpaisteinen aamu, joka lupaa hyvää päivää
• puhdas pyykki, jonka voi levittää ulos kuivumaan
• miehen laittama hyvä ruoka ja mustikkapiirakka jälkiruoaksi 

• sukkien neulominen uudesta ihanasta langasta, lahjaksi omalle pojalle
• puutarhalehti lähikaupasta ruokaostosreissulta, se hetki, kun avaan lehden
• nukkuva kissa ja sen unessa nykivät tassut
• uusien tapettien valitseminen olohuoneeseen
• kirsikan oksat maljakossa ja lehtien ilmestymisen odotus
• itsetehdyt tyynyliinat kangasvarastosta löytyneestä joutopalasta
• se kun voi mennä aamulla omalle pihalle kuuntelemaan linnunlaulua

• uusi järjestys olohuoneessa, ja se kun näkee asiat vähän eri tavalla
• TV-sarjan jokapäiväinen seuraaminen, se tuttuus ja turvallisuus
• se ettei tarvitse joka lomalla lähteä matkalle, vaan voi olla kotona ja puuhailla pihalla
• mukavien projektien rajaton mahdollisuus, mitä tekisin seuraavaksi

Mukavaa elämää voi olla monenlaista. Minun mukava elämäni on melko tavallista, työntäyteistä tai rauhallista ja levollista. Tunnen kiitollisuutta, että saan tuntea myös myönteisiä ja iloisia tunteita. Kevät on vahvasti tulossa ja puutarha herää kohta eloon. Ehkä minäkin olen jo heräämässä.

Edit: Kommenteissa on välillä valitettu, ettei blogini Lukijaksi ilmoittautuminen tai linkkilistalle lisääminen onnistu. Onko jollain vinkkiä mistä moinen voisi johtua? Olen yrittänyt tutkiskella bloggerin asetuksia, mutta en löydä syytä.

Palaan vielä

Jotenkin ei nyt jaksakaan. Kaikenlaista. Päivityksen mukana meni kuvankäsittelyohjelma jota käytin. Kun ei saa helposti käsiteltyä kuvia, ei tule otettuakaan niitä. Eikä sitten synny tekstiäkään. Taidan pitää talvimasennustauon. Pidetään kissojen kanssa matalaa profiilia. Levätään, katellaan telkkaria, netistä puutarhaohjelmia. Mietitään kevätkylvöjä ja suunnitellaan. Miehelle sanon että pitäisi. Vaikka käydä konsertissa. Tai näyttelyssä. Tai leffassa. En sitten jaksakaan suunnitella mitään. Kotitöitä en jaksa, onneksi mies pitää huushollia yllä. Aloitan jotain, sitten kaikki jää siihen. Leivoin minä tomaattileipää viikonloppuna. Hyvää tuli. Mutta ei se auta. Ilo on kadonnut jonnekin.

Mutta kyllä minä vielä palaan.

Puutarhakevään valmisteluja

Olen levännyt koko syyskauden puutarha-asioista täysin. En ole edes ajatellut puutarhaa. Minulle käy näin joka vuosi. Keväällä olen kuin hullu, kun pääsen mullan kimppuun. Alkukesä menee hyvin ja saan paljon aikaiseksi. Elokuulla into alkaa vähän hiipua. Syksyn tullen en jaksaisi edes raivata puutarhavälineitä pois. Mutta annahan kun vuosi vaihtuu, olen taas puutarhahullu.

Löysin Youtubesta puutarhavideoita ja olen katsellut viikonloppuisin mm. Monty Donin isännöimää Gardener's World -sarjaa. Heti alkoi sormet syyhytä siemenostoihin ja puutarhan suunnitteluun. Tilasin muutaman siemenluettelon ja selailin nettikauppojen siemenvalikoimia. Olen päättänyt keskittyä ensi kesänä perennojen kasvatukseen. Jätän kesäkukat muutamaan tarkoin valittuun lajiin.

Aloitin siemenostojen suunnittelun tietokoneelle, tein exceliin listan havittelemistani kasveista. Listani laajeni sisältämään kasvien ominaisuuksia, kuten kukan väri, korkeus, kukkimisaika, kylvöaika ym. ominaisuuksia. Lisäsin vielä kasvin nimeen hyperlinkin, josta pääsee katsomaan kasvin kuvaa.

En tietenkään aio hankkia kerralla kaikkia pitkällä listalla olevia siemeniä, eihän minulla riitä mikään tila niitä kasvattaa yhtenä vuonna. Nyt voin kuitenkin tehdä pidemmän ajan suunnitelman uusista kukkapenkeistä ja täydennysistutuksista, ja sitten kasvattaa taimia niihin pikkuhiljaa. Keräsin listalle lähinnä helposti kasvatettavia kasveja. Minulla on vähän huonoja kokemuksia esim. kylmäkäsittelyistä, en ole oikein saanut niitä onnistumaan. Vaikeammat kasvit voin sitten hankkia valmiina taimina.

Olen ihaillut Monty Donin käytössä olevia hyvänkokoisia ja vahvannäköisiä siementen kasvatuslaatikoita. Hänellä on isompi vedellä täytetty laakea astia, johon mahtuu kaksi pienempää laatikkoa, joihin siemenet istutetaan multaan. Kasteluvesi imeytetään altapäin. Olen yrittänyt etsiä hyviä kasvatusastioita kotimaisista nettikaupoista, mutta siellä on vain ohuesta muovista tehtyjä pieniä astioita, jotka eivät kestä ainakaan kahta kautta pidempään. Jos jollakin on vinkata hyvä nettikauppa, otan mielellään vinkkejä vastaan.

Laitoin myös kylvöpäiväkirjani exceliin. Minulla on ollut aiemmin iso ruutuvihko, johon olen tehnyt muistiinpanot kylvöistä, koulimisesta ja istutuksesta. Siinä on kyllä paljon tietoa, mutta eri vuosien vertailu on hankalaa, eikä kokemuksia ja vinkkejä ole kerätty systemaattisesti. Siemenluettelon teon innoittamana tein yksinkertaisen taulukon, jossa on kasvin kohdalla kylvöaika, siementen määrä, koulinta-aika, itäneiden ja koulittujen määrä, ulosistutusaika ja siihen voi lisätä sitten muita kokemuksia.

No, ainakin suunnitelma on hyvä. Katsotaan sitten miten luonto-äiti vaikuttaa toteutukseen. Viime kesä oli niin viileä ja sateinen, että ainakin vihanneskylvöt menivät ihan hukkaan. Mutta ainahan sitä noustaan, ja uusi kevät on toivoa täynnä.

Kevättaulut lautasliina-decoupagella

Löysin tänään kaappeja siivotessani pienet kiilakehykset, jotka olen ostanut ties mitä askarteluprojektia varten joskus. Ehkä olisi aika laittaa ne käyttöön.

Kehys on neliskanttinen, 20x20 cm kokoinen. Muistan nähneeni jossain kirjassa lautasliina-decoupagella tehdyn taulun. Otan siis esille lautasliinavarastoni. Olen ostanut niitä joskus askartelukaupasta yksittäin ja kerännyt kauniita lautasliinoja aina niitä nähdessäni. Moni kahviliina on vilahtanut kylässä laukkuuni käyttämättömänä uutta tarkoitusta varten.

Lautasliinojen lisäksi tarvitaan vähän vettä astiaan, askarteluliimaa, esim. Eri-keeper, sakset, vähän isompi vesiväripensseli ja siis kehykset. En muistanut tarkkaa ohjetta liima-vesiseokseen, joten laitoin vähän näppituntumalla, että sain melko ohutta liima-vesiseosta.

Lautasliinasta otetaan ensin valkoiset tai värilliset aluskerrokset pois, eli jäljelle jää vain ohut päällyskerros.

Sovitellaan kehyksen päälle ja leikataan liiat pois, niin että lautasliina yltää kehyksen reunojen päälle asti. Lautasliina tasoitellaan kuivilla käsillä suoraksi kehyksen päälle.

Liima-vesiseos sekoitetaan pensselillä. Seosta aletaan varovasti töpötellä lautasliinan päälle aloittaen keskeltä. HUOM! Älä koske lautasliinaan kädellä, vaan ainoastaan pensselillä. Ole varovainen, ettet vedä pensseliä, vaan ainoastaan töpötät kevyesti vesi-liimaseosta niin että liina kiinnittyy alustaan.

Voit vetää hyvin varovasti kädellä ulkokulmasta lautasliinaa vähän kireälle. Etene keskeltä ensin yhteen kulmaan ja sitten toiseen kulmaan. Tee päällysosa ensin. Muista olla varovainen, ettei venyttämällä tule reikiä.

Töpöttele sitten varovasti reunat.  Voit leikata lautasliinan nurkista neliskanttiset palat pois, niin saat siistimmän kulman. Ota kehyksestä kiinni vain kuivasta kohdasta. Jos lautasliinaan tulee reikä tai pala nirhautuu pois, voit paikata laittamalla revityn palan reiän päälle suunnilleen samanlaisesta kohdasta lautasliinaa, liimaa samalla tekniikalla vesi-liimaseoksella. Revitty pala ei erotu niin hyvin kuin leikattu.

Jätä valmis työ kuivumaan rauhassa. Tein kolmen taulun sarjan vähän erilaisista lautasliinoista. Yhdistin teeman lisäämällä perhoslautasliinasta irtileikattuja perhosia kahteen tauluun.

Lopputulos on mukavan keväinen. Ja nythän on jo kevätkausi, kun vuosikin on vaihtunut!

Mimmi ei jaksanut kauan askartelua seurata, vaan touhusi aikansa puhtaiden petivaatteiden kanssa ja nukahti sitten työhuoneen sänkyyn. Vieno kuorsaus vain kuului.

Tulevan suunnittelua: nojatuolin väritys ja olohuoneen tapetti.

Tässä  vaiheessa vuotta katsotaan yleensä menneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Minulla on sen verran huono muisti, että on helpompi katsoa tulevaan. Minulle vuoden vaihde on tervetullut katkos. Voin unohtaa menneen syksyn pimeän ajan. Taas selvittiin jouluun asti. Tammikuussa alkaa kevätkausi! Uudet suunnitelmat, uudet projektit.

Minulla on entisöintikurssilla työn alla nojatuoli. Se on osa sohvan ja kahden nojatuolin kokonaisuutta, jonka ostimme käytettynä joskus 2000-luvulla olohuoneeseen. Kalusto on päällystetty tympeän ruskealla plyysillä. Istuintyynyissä on esiin pistäviä rikkoutuneita jousia ja kalustosta irtoaa jotain pölymäistä jauhetta. Olen nyt purkanut yhden tuolin ja tiedän jauheen alkuperän. Kalusteissa on paikoitellen liimattuna superlonia pehmusteeksi. En tiedä onko liima reagoinut superlonin kanssa, mutta jauhe tulee kovettuneesta ja jauheeksi muuttuvasta superlonista. Todella kurkkua ärsyttävää ainetta. Tästä syystä tuolit ovat olleet evakossa jo jonkin aikaa.

En löytänyt tuolista parempaa kuvaa kuin tämän vanhan ja huonolaatuisen. Tuolin muoto käy siitä kuitenkin selville.

Nojatuolissa oli kova purkutyö, koska kankaat oli kiinnitetty nitomalla. Purin siitä kirjaimellisesti tuhansia niittejä. Alla on puurunko, johon kangas oli suoraan niitattu. Tuolissa on erillinen, jousitettu istuintyyny. Uuden kankaan laitto entisen kangasmallin mukaan leikattuna lienee melko yksinkertainen operaatio niittipyssyä käyttäen. Pehmusteeksi tulee superlonin tilalle vanua.

Vaikein tehtävä on kankaan valinta. Tuoli on melko suurikokoinen, mutta mukava istua. Se on sellaista iätöntä mallia, että kangas voisi olla periaatteessa mikä tahansa. Jotenkin minua kiehtoo kuviollinen kangas. Esimerkiksi jotain tällaista.

 

Sitten näin yhdessä kaluste-entisöintikirjassa tämän kuvan.

Aika makea, eikö. William Morrisin kankaita, kolmea eri mallia. Haluaisin tehdä jotain tällaista, erilaista, kun kerran vaivan näkee. Tuoli ei ole ihan samaa mallia tietenkään, mutta luulen, että tyyli sopisi siihen. En ole kyllä uskaltanut katsoa vielä mitä Morrisin kankaat maksavat.

Väriä olen myös miettinyt. Meillä on olohuoneessa valkoista paneliseinää, ruskeaksi öljyvahattu lattia ja tällä hetkellä beigenruskeat verhot. Sinisävyinen tilkkutyö seinällä, toisessa sohvassa on leijonankeltainen päällys. Toinen sohva lähtee varmaan nojatuolien tieltä muualle. Kirjoja selatessani löysin Tricia Guildin kirjasta tällaisen kuvan.

Siinä on tuo valkoinen ja verhon beige. Tuo taivaansininen kävisi siihen kyllä hyvin. Tuolit voisivat olla sinisävyiset. Mutta oikeastaan ensin pitäisi valita olohuoneeseen uusi tapetti. Entinen on valkoinen, jossa on kiiltovärisiä hentoja kuvioita. Itse asiassa se näyttää vain valkoiselta. Aivan liian pliisu väri, ja onhan se jo aikansa seinässä ollut. Jotenkin näiden tapetin ja nojatuolien värien pitäisi pelata yhteen. Tapettikin voisi olla sinisävyistä, ehkä. Huoh. On tämä vaikeaa!

Mukavaa uutta vuotta kaikille lukijoille.

Vintage-joulukortteja itse tehden

Jouluvalmistelut etenevät. Ihan kuin olisin jotenkin enemmän ajoissa tänä vuonna. Olen taistellut kaamoslamaannusta vastaan touhuamalla ja puuhastelemalla kaikin voimin. Se tuntuu auttavan, ja loka-marraskuun pahimmista päivistäkin on selvitty. Aloitin kerrankin joulukorttien teon jo marraskuussa. Postin lakkokin laittoi vauhtia, kun ei tiennyt pitääkö joulukortitkin laittaa postiin jo joulukuun alussa.

Mimmi tarkistaa postista tulleen laatikon

Löysin muutamia kivoja nettilinkkejä, joissa oli vintage-kuvia ja vanhoja postikortteja (googlaa vintage kuvat, vintage pictures). Niistä sain idean vintage-joulukortteihin. Olen ihastunut 1920-30-luvun muotiin ja tyyliin, ja tältä ajalta olevat kuvat ovat todella kauniita ja tyylikkäitä. Pinterestistä löytyy hakusanalla Vintage pictures vaikka kuinka paljon kuvia, joita voi tulostaa.

Teen kortit erilaisille valmiille korttipohjille. Lisään kuvalle kehyksen väripaperista, joita olen keräillyt mm. kirjakaupoista, joissa myydään scrapbooking-tarvikkeita. Alku on aina tosi tahmeaa, ennen kuin idea alkaa löytyä. Sitten kun tulee flow päälle, voisin askarrella yömyöhään. Lisään korttiin painetut jouluntoivotukset, joita tulostan myös netistä. Oma tekstauskäsialani ei ole niin kaunis, että haluaisin pilata sillä kortteja. Laitan kortteihin myös pieniä tarrajalokiviä ja -helmiä tuomaan pientä välkettä. Nämä kortit täytyy lähettää kirjekuoressa, etteivät kaikki jalokivet häviä matkan varrelle.

Korttien teko on tosi rentouttavaa, luovaa ja palkitsevaa. Jokainen kortti on erilainen, en halua toistaa samaa ideaa koko ajan. Korttipohjia olisi voinut olla enemmän erilaisia, eri värejä. Käytin enimmäkseen viime vuonna ostamiani tarvikkeita, koska omalla paikkakunnallani ei ole nykyään kunnon askartelukauppaa, enkä ehtinyt pääkaupunkiseudulle tarvikeostoksille. Lisäsin osaan kortteja myös keräilemiäni käytettyjä postimerkkejä kuvapuolelle. Viime vuosisadan alussa postimerkit laitettiin kortteihin jostain syystä kuvapuolelle. Merkit korteissa lisäävät autenttisuuden tunnetta. Leimalta näyttävät jouluntoivotukset on printattu netistä.

Vanhat kuvat ovat hauskoja ja mielenkiintoisia. Lapset on niissä kuvattu monesti leikkikalujen kanssa tai lemmikkieläintä rintaa vasten puristaen. Muutamat lapset on selvästi meikattu kuvausta varten. Vanhoja mustavalkoisia valokuvia on myös väritetty osittain. Minusta joulukorttien ei tarvitse välttämättä olla kliseemäisen jouluisia, vaan kuvat voivat olla kesäisempiäkin. Ajatus on varmaan tärkein, ja minä ainakin mietin kortteja tehdessäni kenelle juuri tämä kortti parhaiten sopisi.

Vintage Christmas cards
I have been making Christmas cards again. I like the thought behind self-made cards. I like to think about the receiver of every card when I make them. This year my theme is vintage pictures and photos from 1920s and 1930s. I like the pictures of children, with their toys and pets. I add coloured paper frames and small sticker jewels to make the cards sparkle.

Jouluun valmistautuminen, osa I

Koskaan ei voi aloittaa jouluun valmistautumista liian aikaisin. Joulutunnelmaan on tietysti vähän hankala päästä, kun ulkona on +9 astetta ja miljoonakellot kukkivat vielä ovenpielessä, siis ulkona. Mutta aikaisemmista vuosista oppineina tiedämme, että se kylmä, valkoinen vuodenaika tulee kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.

Mitäs ensin? Joulukortit, tietenkin. Koska minun pitää tehdä joulukortit itse. Vaikka pää kainalossa, sohvan nurkkaan masennuksen kouriin vajonneena, täysin halvaantuneena tai tuli vaikka hurrikaani. No, otin esille korttiaskartelulaatikkoni.

Hmmm. Aika inspiroivaa. Ehkä järjestelen tätä vähän ensin.

Tämä on hyvä alku. Mutta miten laitan nuo kaikki takaisin laatikkoon niin, että löydänkin sieltä jotain? Jonkinlainen lokerointisysteemi? Idea tuli tuosta valkoisesta puulokerikosta.

Tähän tapaan. Pahvinpala päällystetään paperilla, teipataan kiinni pohjaan ja reunoihin. Mitoitetaan niin, että lokerikon kummallekin puolelle mahtuu jotain järkevästi, kuten korttipohjat ja kartonkipalat.

Sitten lajitellaan korttitarpeet. Korttipohjat ja pienet kartonkipalat pienempään lokeroon, isommat kartongit ja kuviopaperit isompaan. Valmiiksi leikatut taustakuvat omiin pinoihin.

Tyhjensin nappilaatikkoni kapeaan lasipurkkiin ja varasin vapautuneen kätevänkokoisen peltilaatikon valmiiksi leikatuille pikkukuville, joita oli jäänyt edellisvuodelta. Lajittelin tarrahelmet ja tarratimantit muovipussiin, pienet kartonginpalat toiseen.

Olen kerännyt signaalitaskuja talteen ja lajittelin niihin erilaiset kuviomallineet ja kaavat. Toisiin taskuihin keräsin isommat kuviopaperit ja kartonkipalat.

Sitten vain kootaan taskut kansioon ja korttitarvikkeet ovat kätevästi esille otettavissa. Viime vuonna tein kortteja olohuoneessa. Keräsin tarvikkeita isolle tarjottimelle, jossa ne oli kätevä siirtää kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa korttisessiota.

Noin. Tarvikkeet ovat paljon paremmassa järjestyksessä. Kauniisti päällystetyn laatikon on muuten tuonut ystäväni Lissu. Leimat ja leimausvärit odottavat omassa korissaan inspiraation tuloa.

Ulkona näköjään sataa vettä. Huokaus. Aloitan ehkä vähän myöhemmin. Ja muistelen vielä kesää ja aurinkoa.

Ei tapahdu mitään

Syksy ei ole parasta aikaani. Kesän touhujen jälkeen on hiljaista, kylmää ja pimeää. Työpäivät olen sisällä, eikä valoisaa aikaa ole paljon illalla. Arki on melko tapahtumaköyhää, usein vietän illan olohuoneessa kirja tai neule sylissä ja seuraan puolella silmällä televisiota. Puutarhakärpäseni on täysin kuollut viimeistään ensimmäisten pakkasten tultua. Sain sentään hankittua rapulle vähän callunoita syksyn merkiksi. Vielä ennen pakkasia rapulla kukkivat myös pelargonit. Nyt ne ovat jo kasvihuoneessa sisällä, odottelemassa talviteloille laittoa.

Aika mukavan värisiä vihreitä callunoita löysin halpakaupasta. Tänä vuonna perinteinen krysanteemi jäi ostamatta. Olisin halunnut valkoisen, mutta ei sattunut vastaan. En sitten ostanut mitään. Hieman on ollut haastetta päästä syystunnelmaan. Säät ovat olleet kauniit ja aurinkoiset, mutta mieli pyrkii matalalle heti kun illat pimenevät.

Viime viikonloppuna kamerani irtisanoi sopimuksensa. Zoom jäi päälle eikä suostunut sulkeutumaan. Kamera ei mene enää päälle. Olen siis puhelimen kameran varassa. Nyt pitäisi miettiä ostaisinko viimein sen himoitsemani järkkärin. Olisi mukava päästä vähän kehittymään kuvauksessa.

Kissat ovat lyhentäneet ulkoiluaikojaan kylmien tultua. Aikaisemmin ne mourusivat aamulla jo pimeän aikaan ulos. Nyt käyvät herättämässä, odottavat aamuruoan lautaselle, hotkaisevat sen ja painuvat takaisin pehkuihin. Ei mitään sääliä töihin raahautuvaa perheenemäntää kohtaan. Myös takan edus on alkanut olla suosittu paikka lämmitysaikoina.

Pimeänä vuodenaikana alkaa makea maistua. Minäkin leivon melkein joka viikonloppu jotain kahvileipää, marjapiirakkaa tai kakkua. Tässä on kakkutaikinakulho Veeralla viimeisteltävänä. Kahvikakku onkin tosi hyvää. Siihen tulee kupillinen kahvia, ja se maistuu todella kahviselle.

Mimmi tulee aina heti keittiöön vahtipaikalleen, kun joku laittaa ruokaa tai leipoo. Mimmille kuuluu aina maistiainen. Saa nähdä alkaako herkuttelu näkyä typykän linjoissa. Jäätelö on Mimmin parasta herkkua.

Jotain käsitöitäkin olen saanut tehdyksi. Virkkaan itsekin mielelläni isoäidinneliöitä, mutta tällä kertaa yhdistelin ystävältäni vaihtokaupassa saamiani neliöitä. Hain toisiinsa ja meidän väreihin sopivia tilkkuja ja sommittelin kahdelle kapealle sohvatyynylle päälliset. Ihan onnistuneet minusta. Olen myös neulonut kynsikkäitä. Ne valmistuvat nopeasti ja niille löytyy aina käyttäjiä. Annoin yhdet kynsikkäät työkaverille, koska lanka oli minusta aivan hänen väristään. Hän kyllä ilahtui ja sain halauksen kesken työpäivän. Kannatti neuloa.

Olen huomannut, että jos ilahduttaa jotain ihmistä pienelläkin palveluksella tai lahjalla, saa itse moninkertaisen palkinnon hyvänä mielenä.

Tällaista hiljaiseloa täällä meillä. Mitään ei oikein tapahdu. Mitenhän hiljaista täällä onkaan talvella?