Puutarhakomposti kuormalavoista

Meiltä on puuttunut kunnollinen komposti puutarhajätteille. Näin jokin aika sitten Youtubessa videonpätkän, jossa tehtiin 3-osainen komposti kuormalavoista. Siitä se idea sitten lähti.

Työpaikalleni kerääntyy kuormalavoja ja olen niitä sieltä aina tuonut kotiin. Niitä on käytetty meillä jo aiemmin mm. polttopuiden alla, liiterissä puutavaran alustana, ja tehtiinpä niistä ruukutuspöytäkin jo puutarhaan. Nyt sain kaksi samankokoista isoa lavaa ja yhden vähän pidemmän ja kapeamman. Aikamiespoikani olivat käymässä kesäkuussa ja pyysin vanhempaa maalausavuksi. Lavat harjattiin puhtaaksi ja maalattiin ulkopuolelta mustalla spraymaalilla. Pinnasta ei tullut tasainen maalipinta, vaan se jätettiin vähän harvaksi ja laikukkaaksi.

Samankokoiset lavat laitettiin sivuseiniksi ja suorakaiteen muotoinen lava laitettiin pitkälle sivulleen ja kiinnitettiin sivuseinien yläosaan takaseinäksi. Takaseinän alaosaan laitettiin vielä yksi lauta tueksi. Sitten kiinnitettiin niittipistoolilla kanaverkkoa kompostin sisäseinien ympäri. Näin ulkoseinän ja kompostiaineen väliin jää kunnollinen ilmarako, eikä kompostikehikko lahoa niin helposti.

Kompostin alla on aiemmin laitettu suodatinkangas. Haravoin vain kompostin kohdasta kuorikatteet pois. Kompostin paikasta kiisteltiin vähän, mies ei olisi halunnut sitä seinän viereen. Jätimme siihen kuitenkin 20 cm raon seinän viereen, joten seinän ei pitäisi vahingoittua. Laitoimme pari poikittaistukea kehikon päälle ja etureunaan pystylaudat. Kuvasta näkyy, että etureunaan on ensin laitettu yksi vaakalauta, jonka päälle pystyt on naulattu. Näin etureunaan jää sopiva rako, johon voi latoa irtolautoja etuseinäksi sitä mukaa kuin kompostia täytetään.

Kaikki materiaalit kanaverkkoa lukuunottamatta ovat kierrätystavaraa. Laudanpätkät löytyivät liiteristä, etuseinäksi käytimme erilaisia panelin pätkiä liiterin noutovarastostamme. Osa niistä oli ennestään maalattuja, osa maalaamattomia. Vedin kaikkiin puuosiin mustaa maalia, jota tein sekoittamalla vernissaa ja mustaa taiteilijan öljyväriä. Hankasin maalin tiukkaan lautoihin, osa tuli vähän erisävyisiä riippuen alustasta, mutta ei se haittaa. Täytyy vielä virittää päälle rullattava muovi katoksi, ettei kompostiin sada liikaa vettä, eikä se toisaalta pääse haihduttamaan liikaa. Nyt meillä on vihdoin paikka, johon voin kantaa kaiken puutarhajätteen ja tuloksena saan ihanaa kompostimultaa.

Pihatien kitkentää ja ilmaisia taimia

Pihatiemme päällyste on tuollaista sepelimurskaa, jossa on mukana myös pienempää maa-ainesta. Ajatus oli kai laittaa siihen päälle vielä kivituhka, mutta tuollaisenaan se on toistaiseksi ollut. Ajan mittaan sepelille kertyy uutta multaa hajoavista lehdistä ja kasveista ja kivet jotenkin "häviävät" aineksen sekaan. Soralle alkaa kasvaa rikkaruohoja.

Tähän aikaan kesästä on toinenkin riesa. Pihallamme kasvaa 2-3 isoa jalavaa, yksi niistä juuri tuossa pihatien läheisyydessä. Jalavalla on yksi ärsyttävä ominaisuus: se alkaa keski- ja loppukesällä tiputtaa käppyräisiä ruskeita lehtiä. Niitä oikein sataa parhaaseen aikaan.

Niinpä pihatie on aika sottaisen näköinen vihreine rikkaruohoineen ja ruskeine lehtineen. Rikkaruohojen poisto on pakko tehdä käsin nyppimällä. En ole vielä keksinyt muuta tapaa. Minkäänlaiset rikkaraudat eivät kykene sepeliin. Myrkkyjä en halua käyttää. Siispä ei auta kuin nöyrtyä kiveyksen puoleen käsipelillä kitkemään.

Ainut apuväline mistä on jotain hyötyä tässä työssä on voikukkarauta, jolla kaivelen voikukan tyyppiset, pitkäjuuriset kasvit ylös. Toinen pistämätön kaveri on rakas kitkupenkkini. Penkki on ollut minulla montakymmentä vuotta. Kerran olen sen maalannut. Se alkaa olla aika kulunut, mutta en luovu siitä ennen kuin se hajoaa. Penkillä istuen eivät jalat kipeydy kitkentähommissa. Samalla kun kitken, kerään rumat ruskeat lehdet pois soralta.

Kukkapenkin reunalle on levinnyt rönsyilevä rentoakankaali. En ole sitä tähän penkkiin istuttanut, se on tullut jonkin siirretyn taimen mukana. Todella elinvoimainen maanpeitekasvi. Soralle leviävistä kasveista saa uusia alkuja jonnekin muualle ihan ilmaiseksi.

Huomaan että on tullut aika uudistaa tämä kukkapenkki. Siinä on kasvanut alusta lähtien jotain kurjenpolvilajia, joka on hyvin rento, pitkäversoinen ja menee ruman näköiseksi heti kukittuaan. Toisessa päässä penkkiä on taas matalaa pensasmaista, vaaleanpunakukkaista kurjenpolvilajiketta, jonka seassa kasvaa kolme pyöreää tuijaa. Kaipaan lisää selkeyttä tähän alueeseen. Keväällä siihen nousee vanhanaikaista oranssikukkaista idänunikkoa, joka on kaunis kukkiessaan, mutta jonka lehdet eivät ole kovin kauniit kuihtuessaan kukinnan jälkeen. Yleensä kiskonkin ne pois keskikesällä. Penkin reunassa on laventelia, joka kärsi viime talven pakkasista. Osa taimista on hyvässä kasvussa, mutta muutamat taimet on vaihdettava uusiin.

Sora näyttää jo paljon paremmalta, kun samalla suoristan nurmikon reunan, josta apilat yrittävät rönsyillä soritukselle. Edellinen asukas on laittanut apilaa sisältävää nurmisiementä. Itse en tykkää apilasta, koska se leviää vähän liian hyvin rönsyillään ja valloittaa helposti kukkaryhmiä.

Kyllä puutarhassa on paljon hommia. Kuten aiemmin olen kertonut, on mieheni tänä kesänä jalkapuoli, joten minulle on langennut ruohonleikkuu kaiken muun työn lisäksi. Tonttimme on 5000 neliötä, ja ruohikkoa riittää leikattavaksi. Tällaisena sateisena kesänä ruoho tuntuu kasvavan ihan silmissä.

Tässä olisi vielä yksi projekti, ruohonleikkuun lomassa. Sinisestä penkistä ovat lakat ja maalit jo melkein valmiiksi irronneet. Siklasin yksi päivä lakatut jalat puhtaiksi, ja olen sen jälkeen pikkuhiljaa putsannut penkin istuinta. Istuimen uusi väri on vielä valitsematta. Kotona lomailemassa käynyt poikani oli penkistä kiinnostunut, joten hän saanee sen. Ehkä hän saa päättää värinkin. Itse mietiskelin jotain kaunista harmaata, tai voisihan penkki olla vaikka musta. Katsotaan nyt.

Irtisanomisen etiikkaa

Olen nukkunut vähän huonosti ja herännyt aikaisin. Aamun aikaisina tunteina tulee mietittyä kaikenlaista. Myös töissä on keskusteltu tilanteista joihin jokainen joutuu kun työpaikalla on yt:t käyty ja irtisanominen on tosiasia.

Työkaverin joutuminen irtisanotuksi ei ole helppo tilanne kenellekään. Kun irtisanotuilla on vielä usean kuukauden työvelvoite, he joutuvat kohtaamisiin taloon jäävien työkavereiden kanssa. Toiset pahoittelevat ääneen ja toivottelevat hyvää jatkoa, ehkä kyselevät tulevaisuudensuunnitelmista. Jotkut kiertävät kaukaa, tai näyttävät vain vaivautuneilta. Ihan niin kuin potkut saaneella olisi joku tarttuva tauti, jonka saamista koettaa itse välttää.

Olemme työkavereiden kanssa paljon kahvitunneilla ruotineet tilanteita. Ei ole helppoa kun joutuu jatkamaan töitä, viemään niitä loppuun ja vastaamaan aiempiin sopimuksiin, palvelemaan asiakkaita ja vastailemaan näiden uteliaisiin kysymyksiin tilanteesta. Itse haluaisi vain laittaa oven kiinni, hoitaa hiljaa työt loppuun ja lähteä vähin äänin. Ei silloin ainakaan halua järjestää toisen yksikön kemuja tai kuunnella muiden puheita tulevaisuudesta.

Muilta odottaa tilanteeseen suhtautumista asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta ennen kaikkea hienotunteisuudella. Ei ole mukavaa, jos jäävät henkilöt linnoittautuvat läksiäisissä pöydän toiseen päähän puhumaan kovalla äänellä tulevista projekteistaan ja uusista työhuoneistaan. Tai toisesta yksiköstä tulee delegaatio kyselemään joutavaksi jääviä työpöytiä ja muita kalusteita. Joskus tuntuu, ettei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista psykologian tajua.

Työpaikalla täytyisi myös ottaa huomioon, että irtisanottu, vielä työvelvoitetta suorittava henkilö ei ole täysin työkykyinen. Irtisanomista ei turhaan sanota pieneksi kuolemaksi. Se aiheuttaa keskittymishäiriöitä, surua ja masennusta, herkkänahkaisuutta, itkuherkkyyttä, jopa fyysisiä oireita kuten päänsärkyä, sydämentykytyksiä sekä unettomuutta ja uupumusta. Motivaation puute ja asioiden mielessä vatvominen voi aiheuttaa virheitä, jotka nekin harmittavat.

Minulla on nyt onneksi pian viiden viikon loma edessä. Saan keskittyä ihan vain itseeni ja perheeseen. Toivottavasti puutarhaterapia ja perheen kesken vietetty vapaa-aika auttavat taas nauttimaan elämästä.

Ps. Seuraavalla kerralla lupaan jotain ihan muuta. Tämä oli nyt vain sanottava.

Elämä jatkuu

Tänään sain työpaikalta sitten työsuhteen irtisanomislapun käteen. Ei se ollut mikään yllätys. Meidän toimipisteen toiminta lakkaa ja kaikki irtisanottiin. Ehdinkin olla lähes 10 vuotta tässä työpaikassa. Siihen aikaan mahtuu hyviä ja vähän huonompiakin päiviä. Tällä hetkellä harmittaa eniten mahtavan työtiimin hajoaminen. Joka päivä oli mukava tulla töihin, kun tiesi että on porukan tuki takana, ja aina voi nauraa vaikeuksille päin naamaa.

Kyllä niille tänäänkin naurettiin, vuorotellen käytiin laput vastaanottamassa ja väännettiin vitsiä. Sääliksi käy monta muuta työkaveria, joille irtisanominen tulee yllätyksenä. Jotkut saavat lähteä saman tien. Itsellä on vielä työvelvoitetta kesän ajan, lomat poislukien. Saan raivattua turhat paperit pois ja arkistoitua kaiken kuntoon. Minulle on tärkeää, että jälkeeni ei jää epäselviä asioita. Saan itselleni rauhan kun tiedän, että olen työni tehnyt kunnialla loppuun asti.

Nyt on sitten aikaa keskittyä olennaiseen, eli puutarhanhoitoon ja harrastuksiin. Täytyy laittaa mietintämyssyyn mitä sitä haluaa tehdä jatkossa. Tällaista pysähtymisen aikaa minulla ei ole oikein ollutkaan, oikeasti. Ties mitä tästä vielä kehittyy.

Selityksiä selityksiä

Juuri kun olin pääsemässä taas juonesta kiinni tähän blogin pitämiseen, alkoi erinäisten sattumien suma ja elämään tuli liikaa kaikkea. Huhtikuun alussa alkoivat työpaikalla yt-neuvottelut, joista odotellaan tulosta ensi viikon loppuun. Onhan näitä ollut ennenkin, mutta tällä kertaa vähennystarve on niin suuri, että taitaa sattua omalle kohdalle. Olen ehtinyt jo surra, iloita, huolestua, innostua ja vaikka mitä tässä välillä. On tehty B-suunnitelmaa ja vähän C-suunnitelmaakin. Juuri tällä hetkellä en ole moksiskaan jos arpa osuu kohdalle. Laskeskelin tänä aamuna, että olen saanut olla yhtäjaksoisesti työelämässä 31 vuotta ensi syksyyn mennessä, jolloin irtisanomisaika päättyisi. Onhan se aika hyvin tänä päivänä.

No, sitten sattui miehelle tapaturma tuossa huhtikuun puolivälissä ja elämä muuttui taas. Nyt on ollut leikkaus ja jalka paketissa ja muitakin vaurioita. Kevään projektisuunnitelmat vaihtuivat pitkään toipumiseen keppien kanssa könkäten. Onneksi kuitenkin toipuminen on hyvässä vauhdissa, eikä mitään kovin pysyvää vammaa pitäisi jäädä. Katon maalaus jäi kesken ja muutkin ulkomaalaussuunnitelmat odottavat nyt vähän aikaa.

Miehen toipilasaikana minulle on tietysti langennut entistä enemmän kotityöt. Nyt sen huomaa miten paljon kotona oleva puoliso on hoitanut, ruoanlaitosta siivoukseen ja ruohonleikkuut päälle. Nyt teen ostoslistoja, käyn työmatkalla kaupassa ja vien roskat, täytän ja tyhjennän tiskikonetta ja pyykkikonetta. Siis kaikkea sitä mitä normaalisti perheenäiti tekee, mutta meillä mies on hoitanut. Huomaan itse, että en ole imuroinut aikoihin. Ruoanlaittokin tuntuu pitkästä aikaa ihan oudolle, ja varsinkin se ruokalistojen suunnittelu. Tosin mies on nyt alkanut jo touhuta kaikenlaista, ja pystyy kyllä avustettuna tekemään jo esim. ruokaa ja pieniä askareita. Hän on sitkeää laatua eikä halua olla passattavana.

Nyt on sitten vielä tietysti puutarhan kevätkiireet lisäksi. Ison pihan haravointiin menee jo oma aikansa, kukkapenkkien siivous on vielä kesken ja komposti levitys ja kaikki. Onneksi minulla oli muutamia lomapäiviä pitämättä, niin sain perunat istutettua ja vähän kasvimaatakin aloitettua. Tomaatit venyvät sisällä, ne täytyy siirtää kasvihuoneeseen heti viikonloppuna. On ollut kylmiä öitä, niin ei ole uskaltanut. Kyllä tekemistä riittää joka puolella minne vain katsoo. Äitienpäivälahjaksi kävin ostamassa päärynäpuun ja istutin sen viikonloppuna. Ostin myös mansikantaimia ja istutin lavaan. Kasvimaita olisi perattava ja kylvettävä. Ja se ruohonleikkuukin vielä! Kyllä tässä bloginpito on jäänyt sivuun. Ehkä sen voin antaa itselleni anteeksi.

Mukavaa elämää

Mukava elämä ei minulle tarkoita ylellistä elämää. Oikeastaan se on aika vaatimatonta, ekologista, vähän kuluttavaa elämää.

Mukavaa elämää on

• kun saa nukkua vapaapäivän aamuna pitkään, tai herätä aikaisin, nousta ja joutua hyvissä ajoin tekemään jotain mukavaa
• Veeran aamuherätys, kun se tulee viereen, laittaa tassut tyynyn päälle ja alkaa kehräämään
• uusi pussi kylvömultaa ja tuoreet siemenpussit, mullan tuoksu ja ihana odotus, joka alkaa kylvöstä
• auringonpaisteinen aamu, joka lupaa hyvää päivää
• puhdas pyykki, jonka voi levittää ulos kuivumaan
• miehen laittama hyvä ruoka ja mustikkapiirakka jälkiruoaksi 

• sukkien neulominen uudesta ihanasta langasta, lahjaksi omalle pojalle
• puutarhalehti lähikaupasta ruokaostosreissulta, se hetki, kun avaan lehden
• nukkuva kissa ja sen unessa nykivät tassut
• uusien tapettien valitseminen olohuoneeseen
• kirsikan oksat maljakossa ja lehtien ilmestymisen odotus
• itsetehdyt tyynyliinat kangasvarastosta löytyneestä joutopalasta
• se kun voi mennä aamulla omalle pihalle kuuntelemaan linnunlaulua

• uusi järjestys olohuoneessa, ja se kun näkee asiat vähän eri tavalla
• TV-sarjan jokapäiväinen seuraaminen, se tuttuus ja turvallisuus
• se ettei tarvitse joka lomalla lähteä matkalle, vaan voi olla kotona ja puuhailla pihalla
• mukavien projektien rajaton mahdollisuus, mitä tekisin seuraavaksi

Mukavaa elämää voi olla monenlaista. Minun mukava elämäni on melko tavallista, työntäyteistä tai rauhallista ja levollista. Tunnen kiitollisuutta, että saan tuntea myös myönteisiä ja iloisia tunteita. Kevät on vahvasti tulossa ja puutarha herää kohta eloon. Ehkä minäkin olen jo heräämässä.

Edit: Kommenteissa on välillä valitettu, ettei blogini Lukijaksi ilmoittautuminen tai linkkilistalle lisääminen onnistu. Onko jollain vinkkiä mistä moinen voisi johtua? Olen yrittänyt tutkiskella bloggerin asetuksia, mutta en löydä syytä.

Palaan vielä

Jotenkin ei nyt jaksakaan. Kaikenlaista. Päivityksen mukana meni kuvankäsittelyohjelma jota käytin. Kun ei saa helposti käsiteltyä kuvia, ei tule otettuakaan niitä. Eikä sitten synny tekstiäkään. Taidan pitää talvimasennustauon. Pidetään kissojen kanssa matalaa profiilia. Levätään, katellaan telkkaria, netistä puutarhaohjelmia. Mietitään kevätkylvöjä ja suunnitellaan. Miehelle sanon että pitäisi. Vaikka käydä konsertissa. Tai näyttelyssä. Tai leffassa. En sitten jaksakaan suunnitella mitään. Kotitöitä en jaksa, onneksi mies pitää huushollia yllä. Aloitan jotain, sitten kaikki jää siihen. Leivoin minä tomaattileipää viikonloppuna. Hyvää tuli. Mutta ei se auta. Ilo on kadonnut jonnekin.

Mutta kyllä minä vielä palaan.

Puutarhakevään valmisteluja

Olen levännyt koko syyskauden puutarha-asioista täysin. En ole edes ajatellut puutarhaa. Minulle käy näin joka vuosi. Keväällä olen kuin hullu, kun pääsen mullan kimppuun. Alkukesä menee hyvin ja saan paljon aikaiseksi. Elokuulla into alkaa vähän hiipua. Syksyn tullen en jaksaisi edes raivata puutarhavälineitä pois. Mutta annahan kun vuosi vaihtuu, olen taas puutarhahullu.

Löysin Youtubesta puutarhavideoita ja olen katsellut viikonloppuisin mm. Monty Donin isännöimää Gardener's World -sarjaa. Heti alkoi sormet syyhytä siemenostoihin ja puutarhan suunnitteluun. Tilasin muutaman siemenluettelon ja selailin nettikauppojen siemenvalikoimia. Olen päättänyt keskittyä ensi kesänä perennojen kasvatukseen. Jätän kesäkukat muutamaan tarkoin valittuun lajiin.

Aloitin siemenostojen suunnittelun tietokoneelle, tein exceliin listan havittelemistani kasveista. Listani laajeni sisältämään kasvien ominaisuuksia, kuten kukan väri, korkeus, kukkimisaika, kylvöaika ym. ominaisuuksia. Lisäsin vielä kasvin nimeen hyperlinkin, josta pääsee katsomaan kasvin kuvaa.

En tietenkään aio hankkia kerralla kaikkia pitkällä listalla olevia siemeniä, eihän minulla riitä mikään tila niitä kasvattaa yhtenä vuonna. Nyt voin kuitenkin tehdä pidemmän ajan suunnitelman uusista kukkapenkeistä ja täydennysistutuksista, ja sitten kasvattaa taimia niihin pikkuhiljaa. Keräsin listalle lähinnä helposti kasvatettavia kasveja. Minulla on vähän huonoja kokemuksia esim. kylmäkäsittelyistä, en ole oikein saanut niitä onnistumaan. Vaikeammat kasvit voin sitten hankkia valmiina taimina.

Olen ihaillut Monty Donin käytössä olevia hyvänkokoisia ja vahvannäköisiä siementen kasvatuslaatikoita. Hänellä on isompi vedellä täytetty laakea astia, johon mahtuu kaksi pienempää laatikkoa, joihin siemenet istutetaan multaan. Kasteluvesi imeytetään altapäin. Olen yrittänyt etsiä hyviä kasvatusastioita kotimaisista nettikaupoista, mutta siellä on vain ohuesta muovista tehtyjä pieniä astioita, jotka eivät kestä ainakaan kahta kautta pidempään. Jos jollakin on vinkata hyvä nettikauppa, otan mielellään vinkkejä vastaan.

Laitoin myös kylvöpäiväkirjani exceliin. Minulla on ollut aiemmin iso ruutuvihko, johon olen tehnyt muistiinpanot kylvöistä, koulimisesta ja istutuksesta. Siinä on kyllä paljon tietoa, mutta eri vuosien vertailu on hankalaa, eikä kokemuksia ja vinkkejä ole kerätty systemaattisesti. Siemenluettelon teon innoittamana tein yksinkertaisen taulukon, jossa on kasvin kohdalla kylvöaika, siementen määrä, koulinta-aika, itäneiden ja koulittujen määrä, ulosistutusaika ja siihen voi lisätä sitten muita kokemuksia.

No, ainakin suunnitelma on hyvä. Katsotaan sitten miten luonto-äiti vaikuttaa toteutukseen. Viime kesä oli niin viileä ja sateinen, että ainakin vihanneskylvöt menivät ihan hukkaan. Mutta ainahan sitä noustaan, ja uusi kevät on toivoa täynnä.

Kevättaulut lautasliina-decoupagella

Löysin tänään kaappeja siivotessani pienet kiilakehykset, jotka olen ostanut ties mitä askarteluprojektia varten joskus. Ehkä olisi aika laittaa ne käyttöön.

Kehys on neliskanttinen, 20x20 cm kokoinen. Muistan nähneeni jossain kirjassa lautasliina-decoupagella tehdyn taulun. Otan siis esille lautasliinavarastoni. Olen ostanut niitä joskus askartelukaupasta yksittäin ja kerännyt kauniita lautasliinoja aina niitä nähdessäni. Moni kahviliina on vilahtanut kylässä laukkuuni käyttämättömänä uutta tarkoitusta varten.

Lautasliinojen lisäksi tarvitaan vähän vettä astiaan, askarteluliimaa, esim. Eri-keeper, sakset, vähän isompi vesiväripensseli ja siis kehykset. En muistanut tarkkaa ohjetta liima-vesiseokseen, joten laitoin vähän näppituntumalla, että sain melko ohutta liima-vesiseosta.

Lautasliinasta otetaan ensin valkoiset tai värilliset aluskerrokset pois, eli jäljelle jää vain ohut päällyskerros.

Sovitellaan kehyksen päälle ja leikataan liiat pois, niin että lautasliina yltää kehyksen reunojen päälle asti. Lautasliina tasoitellaan kuivilla käsillä suoraksi kehyksen päälle.

Liima-vesiseos sekoitetaan pensselillä. Seosta aletaan varovasti töpötellä lautasliinan päälle aloittaen keskeltä. HUOM! Älä koske lautasliinaan kädellä, vaan ainoastaan pensselillä. Ole varovainen, ettet vedä pensseliä, vaan ainoastaan töpötät kevyesti vesi-liimaseosta niin että liina kiinnittyy alustaan.

Voit vetää hyvin varovasti kädellä ulkokulmasta lautasliinaa vähän kireälle. Etene keskeltä ensin yhteen kulmaan ja sitten toiseen kulmaan. Tee päällysosa ensin. Muista olla varovainen, ettei venyttämällä tule reikiä.

Töpöttele sitten varovasti reunat.  Voit leikata lautasliinan nurkista neliskanttiset palat pois, niin saat siistimmän kulman. Ota kehyksestä kiinni vain kuivasta kohdasta. Jos lautasliinaan tulee reikä tai pala nirhautuu pois, voit paikata laittamalla revityn palan reiän päälle suunnilleen samanlaisesta kohdasta lautasliinaa, liimaa samalla tekniikalla vesi-liimaseoksella. Revitty pala ei erotu niin hyvin kuin leikattu.

Jätä valmis työ kuivumaan rauhassa. Tein kolmen taulun sarjan vähän erilaisista lautasliinoista. Yhdistin teeman lisäämällä perhoslautasliinasta irtileikattuja perhosia kahteen tauluun.

Lopputulos on mukavan keväinen. Ja nythän on jo kevätkausi, kun vuosikin on vaihtunut!

Mimmi ei jaksanut kauan askartelua seurata, vaan touhusi aikansa puhtaiden petivaatteiden kanssa ja nukahti sitten työhuoneen sänkyyn. Vieno kuorsaus vain kuului.

Tulevan suunnittelua: nojatuolin väritys ja olohuoneen tapetti.

Tässä  vaiheessa vuotta katsotaan yleensä menneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Minulla on sen verran huono muisti, että on helpompi katsoa tulevaan. Minulle vuoden vaihde on tervetullut katkos. Voin unohtaa menneen syksyn pimeän ajan. Taas selvittiin jouluun asti. Tammikuussa alkaa kevätkausi! Uudet suunnitelmat, uudet projektit.

Minulla on entisöintikurssilla työn alla nojatuoli. Se on osa sohvan ja kahden nojatuolin kokonaisuutta, jonka ostimme käytettynä joskus 2000-luvulla olohuoneeseen. Kalusto on päällystetty tympeän ruskealla plyysillä. Istuintyynyissä on esiin pistäviä rikkoutuneita jousia ja kalustosta irtoaa jotain pölymäistä jauhetta. Olen nyt purkanut yhden tuolin ja tiedän jauheen alkuperän. Kalusteissa on paikoitellen liimattuna superlonia pehmusteeksi. En tiedä onko liima reagoinut superlonin kanssa, mutta jauhe tulee kovettuneesta ja jauheeksi muuttuvasta superlonista. Todella kurkkua ärsyttävää ainetta. Tästä syystä tuolit ovat olleet evakossa jo jonkin aikaa.

En löytänyt tuolista parempaa kuvaa kuin tämän vanhan ja huonolaatuisen. Tuolin muoto käy siitä kuitenkin selville.

Nojatuolissa oli kova purkutyö, koska kankaat oli kiinnitetty nitomalla. Purin siitä kirjaimellisesti tuhansia niittejä. Alla on puurunko, johon kangas oli suoraan niitattu. Tuolissa on erillinen, jousitettu istuintyyny. Uuden kankaan laitto entisen kangasmallin mukaan leikattuna lienee melko yksinkertainen operaatio niittipyssyä käyttäen. Pehmusteeksi tulee superlonin tilalle vanua.

Vaikein tehtävä on kankaan valinta. Tuoli on melko suurikokoinen, mutta mukava istua. Se on sellaista iätöntä mallia, että kangas voisi olla periaatteessa mikä tahansa. Jotenkin minua kiehtoo kuviollinen kangas. Esimerkiksi jotain tällaista.

 

Sitten näin yhdessä kaluste-entisöintikirjassa tämän kuvan.

Aika makea, eikö. William Morrisin kankaita, kolmea eri mallia. Haluaisin tehdä jotain tällaista, erilaista, kun kerran vaivan näkee. Tuoli ei ole ihan samaa mallia tietenkään, mutta luulen, että tyyli sopisi siihen. En ole kyllä uskaltanut katsoa vielä mitä Morrisin kankaat maksavat.

Väriä olen myös miettinyt. Meillä on olohuoneessa valkoista paneliseinää, ruskeaksi öljyvahattu lattia ja tällä hetkellä beigenruskeat verhot. Sinisävyinen tilkkutyö seinällä, toisessa sohvassa on leijonankeltainen päällys. Toinen sohva lähtee varmaan nojatuolien tieltä muualle. Kirjoja selatessani löysin Tricia Guildin kirjasta tällaisen kuvan.

Siinä on tuo valkoinen ja verhon beige. Tuo taivaansininen kävisi siihen kyllä hyvin. Tuolit voisivat olla sinisävyiset. Mutta oikeastaan ensin pitäisi valita olohuoneeseen uusi tapetti. Entinen on valkoinen, jossa on kiiltovärisiä hentoja kuvioita. Itse asiassa se näyttää vain valkoiselta. Aivan liian pliisu väri, ja onhan se jo aikansa seinässä ollut. Jotenkin näiden tapetin ja nojatuolien värien pitäisi pelata yhteen. Tapettikin voisi olla sinisävyistä, ehkä. Huoh. On tämä vaikeaa!

Mukavaa uutta vuotta kaikille lukijoille.