Kissana kissojen joukossa

Viime yönä heräsin siihen, että Veera nuoli tarmokkaasti hiuksiani. En tiedä oliko hän sitä mieltä, että näin sekaiset hiukset on pakko laittaa järjestykseen. Vai tarkoittaako se sitä, että Veera on hyväksynyt minut kissaksi kissojen joukkoon. Kurnau!

I woke up last night. Veera was furiously licking and grooming my hair. Maybe she has accepted me as cat among cats.

Joskus on meilläkin neulottu kauniita

Olen joutunut siirtelemään tavaroita vintillä remontin edeltä. Löysin sieltä seinältä roikkumasta pojille joskus neulomani villapaidat. He olivat silloin aika pieniä. Yksi paidoista on puuvillainen, mustapohjainen.

Nuoremmalle pojalle tein Kaffe Fassett -muunnelman mohairlangoilla. Tämä villatakki ei ollut ihan arkikäytössä.

 

Tämä vanhemmalle pojalle neulomani villapaita on myös Kaffe Fassetin kuvio-ohjeella tehty. Sekin oli parempi villapaita, eikä sitä käytetty arkileikeissä.

 

Kuinkahan minulla oli silloin aikaa perheen ja kahden pienen lapsen kanssa neuloa tällaisia. Nuorena sitä jaksaa. Neulominen on nykyään minulla pelkkien sukkien ja kynsikkäiden tekemistä.

I found in the attic some jumpers and cardigans, that I knitted for my boys when they were little. It is a small wonder that I had time for such intricate patterns, what with two small children and family duties. Nowadays I only knit socks and mittens.

Remonttia tulossa

Nuorempi poikani muutti joulukuussa pois kotoa ja miehen nuorimmainen lähti tammikuussa armeijaan. Nyt ollaan miehen kanssa kaksistaan, kissat vain kaverina. Nyt kun yläkerta hiljeni, alkoi heti remontti.

Kun olimme saaneet kannettua huonekalut ja muut tavarat pois, ihmettelin tyhjää tilaa katsellessa miten olemme sitä tuollaisena näinkin kauan kestäneet. Kun tavarat ovat poissa, huomaa paremmin tummuneiden paneliseinien kellertävän värin, taulujen paikkojen vaaleammat läiskät. Yläkerta onkin ollut poikien valtakuntaa, eivätkä he niin ole ympäristöään huomioineet.

 

Yläkerrassa on yksi erillinen huone ja muuten se on yhtä yhtenäistä tilaa. Keskellä on iso varaava takka. Kaikki seinät ja katto on paneloitu, paneli on ilmeisesti käsittelemätöntä. Puupinta on aika lailla tummunut ajan mittaan.

 

Tässä päässä on vasemmalla portaikko alakertaan. Ovi vie huoneeseen, joka on ollut nuorimmaisen makuuhuoneena. Vasemmalla näkyy huoneen vieressä verhon takana oleva avoin tila, joka on rojuvarastona tällä hetkellä.

Portailta päin katsottuna suoraan edessä on ovi isommalle sivuvintille. Vastakkaisella puolella on pienempi vinttikomero. Takan kulma näkyy oikealla.

Yläkerran ikkunapäässä on pieni alkovisyvennys. Sitä halusimme laajentaa, että siihen mahtuisi sängyt vieraita varten. Tässä kuvassa on jo purettu vasemmalta vinttikomeron seinä. Pystypalkki on kantava, joten se jää paikalleen. Sängyt on sijoitettava sen molemmin puolin.

Tässä näkyy laajennusosa purettuna. Entiset panelit riittivät kattoon ja sivuseinään. Lattiassa on puretussa kohdassa vanhaa lankkua, harmi kun ei sitä ole kunnostettu yläkerran lattiaksi kauttaaltaan. Ehkä se on ollut huonokuntoista.

Tässä näkyy laajennuksen paikka, takan vieressä. Veera tutkii työn tuloksia. Kissat ovat olleet kuulemma innolla mukana rempassa. Minä joudun päivät olemaan töissä, joten tässä vaiheessa minusta ei ole paljon iloa.

Suunnitelma on se, että maalataan koko höskä. Katto ja seinät tulevat valkoisiksi, lattia hiotaan ja  maalataan harmahtavan maitokahvin värisellä lattiamaalilla. Luulen että maisema muuttuu aika lailla valoisammaksi. Kalustusta on tarkoitus laittaa mahdollisimman vähän. Tälle ikkunan puolelle tulee vain vierassängyt alkoviin. Ikkunan eteen tulee tuo iso vanha pöytä, joka näkyy jossain kuvassa. Se on ainoa huonekalu, jonka olen isän puolelta perinyt, se oli isän lapsuudenkodissa keskellä tupaa ruokapöytänä.

Seinälle jossa nyt on sohva, tulee luultavasti pari kirjahyllyä. Huoneen rappujen puoleiseen päähän takan eteen tehdään sohvasta ja nojatuoleista oleskeluryhmä, johon tulee lukuvaloja ja jonkinlainen sohvapöytä. Siinä voi istuskella takan ääressä ja lukea kirjaa tai selata lehtiä. Siirrän varmaan sisustuslehtivarastoni tänne ylös kirjahyllyyn. Tänne ylös voisi myös asentaa stereot, täällä olisi rauhallista kuunnella musiikkia.

Paljon siinä on maalaamista. Mutta lopputulos on varmaan parempi kuin nykytila. Laittelen taas kuvia, kunhan remontti edistyy. Veera puutarhakissa nukkuu omassa pikku puutarhassaan keittiön ikkunalla ja uneksii kesästä.

Here are some "before" pictures of our new renovation project - upstairs. Our four boys have lived here. Now they have all left home, the youngest for the army this week. Now we have opportunity to paint the whole place.

The walls have gotten quite dark, it was a surprise how dark the room has got now that we emptied the space. The plan is to paint the walls and the ceiling white. The floor has to be sanded and then painted a greyish milk coffee colour. We've also made a small extension by taking some space from the open attic cupboard. We want to have more room for the guest beds.

There's a big fireplace in the middle of the room. We'll gather some armchairs and a sofa around it for cozy reading by the fire.

Virkatut

Olen virkannut erilaisia isoäidinneliöitä langantähteistä silloin tällöin talvi-iltaisin, niitä löytyy eri kokoja ja väriyhdistelmiä. Joissakin on ruskea reunimmainen kerros, joissakin valkoinen. En oikein tiedä mitä niistä tekisi, ehkä otan ne jossain vaiheessa kaikki esille ja keksin niistä jotain.

Sitten olen tehnyt ohuista langanlopuista pikkutilkkuja jonkin vauvanpeiton ohjeen mukaan. Minusta nämä tilkut ovat aika kauniita. En tiedä vielä mitä niistäkään syntyy lopulla. Ehkä tyynynpäällisiä tai jotain?

I've been crocheting for many years small squares from scrap yarn in the winter evenings, Some are bigger, some smaller, most are Grandma's squares. These are made by a pattern I found for a baby blanket. I have no need for baby blankets, but maybe these could be made into a pillow case or something?

Kuusikortteja syntyy

Olen askarrellut joulukortteja iltaisin ja viikonloppuna. Se on rentouttavaa puuhaa. Alkuun tuntuu, ettei keksi mitään ideoita ja kortit ovat kökköjä. Sitten alkaa päästä flow-tilaan ja ideat alkavat tulla helposti.

 

Kävin ostamassa ekokortteja ja -kuoria, koska pidän niiden pehmeästä kuosista ja aidosta paperin tunnusta. Värit käyvät hyvin yhteen Gudrun Sjödenin luetteloiden ekopehmeisiin väreihin. Kuvasta ei näy vasemmassa kortissa puiden oksilla olevia pienenpieniä timanttitarroja, jotka näyttävät aivan jääkiteiltä.

 

Aika monissa korteissa on kuusia. Niitä on helppo yhdistää erilaisiin taustoihin. Yksi kuusi on kirjailtu pellavakankaalle.

 

En erityisemmin välitä hyvin kirkkaista ja kirjavista joulukorteista. Varsinkin kirkkaan punaisen ja vihreän väriyhdistelmä käy silmiini. Pehmeät värit ovat minusta kauniimpia.

Kuusia, kuusia, kuusia. Minun piti itse asiassa ottaa kissoista joulukorttikuvat, mutta se olisi pitänyt hoitaa jo silloin, kun oli vielä vähän valoa. Neuloin kyllä yhden kissankaulaliinan punaisesta langasta. Kuvausjärjestelyt ovat kuitenkin miettimättä. Ehkä otan joulukuvat vasta kevättalvella seuraavaa vuotta varten.

Veera ja Mimmi touhuavat entiseen tapaan ja hellät hetket kääntyvät helposti taistelun tuoksinaksi. Kaveruus kestää kyllä pienet naarmut ja kolhut.

Pojan itsenäisyyspäivä

Tänään vietiin nuoremman poikani muutokuorma Helsinkiin. Hän muutti kimppakämppään veljensä ja toisen kaverin kanssa. Olo on haikea, vaikka olikin jo aika itsenäistyä. Sellainen itsenäisyyspäivä hänellä.

Kukas meitä nyt ulkoiluttaa?

Tein taas joulukortteja

Joka vuosi jossain vaiheessa alkaa tehdä mieli joulukorttien tekoon. Vaikka kaupasta saa kortteja edullisesti ja helposti, on jotenkin palkitsevaa tehdä omia kortteja. Mietin tälle vuodelle jotain uutta tekniikkaa ja tein ensimmäiset kortit vanhoista Gudrun Sjöden -postimyyntiluetteloista. Niissä on mukava ekopaperi ja pehmeät värit.

 

Kuvanlaatu on surkea, valoa ei ole tarpeeksi, enkä jaksanut tehdä parempia kuvausjärjestelyjä. Käytin valmiita kartonkikortteja, erilaisia mulperi- ja koristepapereita ja leikkasin taustoja ja kuvioita luetteloista. Liimasin vielä pisteeksi i:n päälle tarrajalokiviä ja kimallepaperista rei'ittäjällä otettuja pikkupalloja.

 

Innostuin myös kirjomaan pienillä pistoilla kuvioita pellavakankaalle, joulupalloja, kuusia, tähtiä. Sain idean kirjontaan täältä, ihanan inspiroivasta blogista, jonka löysin äskettäin. Pienille tilkuille on mukava kirjoa, kun työ valmistuu nopeasti.

Kuvasta ei oikein saa selvää, mutta minusta niistä tuli aika hauskoja. Leikkasin juuri pienenpieniä kuusia erilaisista papereista luettelosta. Niistä tulee kuusimetsää seuraavaan korttiin. Tämä korttien tekeminen on mukavaa ja rentouttavaa. En tiedä arvostavatko vastaanottajat itsetehtyjä kortteja, mutta minä ainakin saan mukavan jouluisen mielen.

Tulisikohan minusta hyvä ammattijärjestäjä

Meillä on pojan kanssa itsepalvelukirppiksellä paikka ja olen katsellut varastoja sillä silmällä. Eilen hinnoittelin tavaroita ja kävin välillä vintiltä lajittelemassa sinne viime muutossa (15 v. sitten) varastoituja ikuisuussäilytettäviä. Huh huh mitä kaikkea sitä ei saa pois heitettyä. Olen harrastanut 15 vuotta sitten ainakin ompelua. Olen säilönyt värillisiin koreihin kankaiden leikattuja reunoja, käytettyjä suihkuverhoja, puhkikuluneita vuodevaatteita (reunassa on vielä aivan hyvää kangasta), täytevanun riekaleita, matonkuteeksi leikattavia (joskus) polyesteripaitoja ja muuta tarpeellista. Lisäksi löytyi mukavaa puuhastelua moneksi talvi-illaksi; kudottua pellavapyyhettä pötkönä leikattavaksi ja ommeltavaksi, säkillinen violettia matonkudetta odottamassa halkaisua ja kerimistä, keskeneräinen villapaita mohairlangasta (= ei voi purkaa langaksi) 80-luvun tyyliä, aloitettu villapaita 9 värillä, 2 riviä/väri (= mukava purku-urakka) kokoa XXXXXL.

Olen suunnitellut vintin siivousta ja tavaroiden karsimista varmaan tuon 15 vuotta. Muutaman kerran olen saanut lajiteltua poikien pieneksi käyneitä vaatteita ja kenkiä pois, mutta tuntuu että vintin tavarakerrokseen on tullut siitä vain pieni kolo, joka pian täyttyy uudesta tavarasta. Ymmärrän hyvin, että nykyihmiset tuntuvat tarvitsevan ammattijärjestäjiä. Tuollaisen urakan aloittaminen vaatii jotain ammattitietämystä ja paljon tsemppiä. Systeemiä. Apukeinoja. Lokeroita. Pussukoita. Laatikoita. Pukupusseja. Siis systeemiä.

Minusta tuntuu, että minulla saattaisi olla kykyjä ammattijärjestäjän hommiin. Olen järjestelmällinen, tykkään siisteydestä ja järjestyksestä, mapitan papereita, ohjeita, sisustusvinkkejä, osaan lajitella tavaroita. Laitan pyykit kuivumaan järjestyksessä, sukat pareittain (jos nyt pesukoneesta sattuu pareja tulemaan). Minulla on hyllykaupalla sisustus- ja muita lehtiä lajiteltuna nimittäin, numeroittain, vuosittain vanerikoteloihin. Järjestyksen pitoon on siis hyvä alku.

Haasteenani on säilyttäminen. Olen varmaan perinyt äidiltä sen, että minun on vaikea heittää mitään pois. Se on se ekologisuus. Voiko tätä käyttää vielä jotenkin. Jos ei voi käyttää sellaisenaan, saisiko siitä vielä jotain muuta. Jos ei muuta, niin voisiko sen leikata matonkuteeksi. Siinä vaiheessa tavara on siirtynyt pari kertaa huushollissa ja on nyt odottamassa leikkaamista. Se ei siis ole poistunut talosta. Tällainen tavaroiden järjestäminen on vähän toivotonta.

Voi olla että maailma pelastuu, mutta talo täyttyy tavarasta ja kohta tarvitaan toinen talo. Tänään autolla ajaessani mietin, että voisin alkaa Professional Organizeriksi. Kotiin tultua tutkin netistä asiaan liittyvää materiaalia. Koulutusta on saatavissa. Jopa verkkokurssina. Myös ilmaisia "tipsejä" löytyy verkosta mielin määrin. Voisi kouluttautua itse. Työhistoriassa on sihteerintöitä, joissa oppii järjestämään ja järjestelemään. Pitäisi vain oppia luovuttamaan. Luopumaan tavaroista. Heittämään pois. Oppimaan, ettei kaikkea tarvitse säilyttää muistona tai muuten vaan. Jos sattuisi joskus tarvitsemaan.

Omaa mysliä

Tänään kotona: tein omaa mysliä. Ainekset: kaurahiutaleita, pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kuivattuja karpaloita, ruokosokeria. Minun piti laittaa hunajaa sekaan, mutta se olisi pitänyt laittaa juoksevaan muotoon ensin. Käytin sitten ruskeaa ruokosokeria.

Laitoin osan kaurahiutaleista ja hakatut pähkinät pellille. Laitoin pellin 200-asteiseen uuniin n. 5 minuutiksi paahtumaan.

Sekoitin mukaan paahtamattomia kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä, leikkasin kuivattuja karpaloita pieniksi ja lisäsin vähän ruokosokeria. Olin ostanut aiemmin tummaa suklaata ja ajattelin hakata sitä joukkoon. Kun otin levyn esille, jäljellä oli 2 palaa. Hih. Meillä ei suklaa säily! Laitoin sitten kuitenkin nekin vähät mukaan pieneksi hakattuna. Saa sitten onnellisia sattumia suuhun.

Veera ja Mimmi olivat tietysti mukana hommissa. Ne ovat aina auttamassa keittiötöissä, palkaksi kun saattaa saada kerma-astian nuolemisen tai jotain muuta hyvää. Veera esittelee valmista mysliä.

 

Mimmi odottaa kärsivällisesti auttamispalkintoa.

Marraskuun ihmiskoe

Marraskuun kaamosmasennus vie voimat ja pitää mielialan alhaalla. Nukuttaa, väsyttää, ruokahalu on huono ja makea maistuu. Tekee mieli jäädä aamulla peiton alle. Jotain on tehtävä. Päätän aloittaa ihmiskokeen masennuksen hälventämiseksi. Musiikki varmaan auttaa.

Normaalisti musiikkimakuni liikkuu heavy metalin ja raskaan rokin suunnalla. Olisiko kuitenkin niin, että kokeilisin jotain kevyempää näin raskaammalla mielellä. Ehkä jotain klassista. Etsin varastoistani jotain sopivaa. Ravelia, Tsaikovskia, Mozartia. Aloitetaan Mozartista. Siitä tulee mieleen Jane Austenin aikakautta käsittelevät elokuvat, kuten Ylpeys ja ennakkoluulo ja vastaavat. Niissä on aina kevyttä klassista musiikkia. Voin kuvitella mielessäni muotopuistossa käveleviä naisia pitkissä mekoissaan, ikuisessa joutilaisuuden tilassa, ainaisen auringon paistaessa päivänvarjon takaa. Voisinkin katsella viikonloppuna jonkin Austen-filmatisoinnin.

Kuuntelen autossa töihin tullessa Mozartin keveitä säveliä. Ei pöllömpää. Taidan käydä tänään kirjastosta vielä pianokonserttoja. Menen myös kampaajalle piristämään oloa uudella kampauksella.  Ehkä ihmiskoe alkaa jo vaikuttaa. Ihan kuin olisi jo vähän valoisampi olo.

Onnelliset kissat auttavat myös. Veera hymyilee.