Unelmia ei peritä

Ruukku täynnä viirivehkaa

jakamista vailla

lahjoitan pois.

Elämän täydeltä tavaraa

joskus omakotitalollinen lapsille poisheitettävää

sinne menevät sisustuslehdet, tulostetut askarteluvihjeet

kerätyt ja säilytetyt napit ja nauhat

matonkuteet kankaat ja villalangat

lakanapitsit ja pellavapyyhkeet

kaikki hyvät ideat ja suunnitelmat

ei niitä peritä

jokaisella on omat unelmat.

Puiden kansa

 

 Puita voisi katsella joka hetki. Ne ovat niin kauniita. Ulkona ja sisällä, lattiassa. Puun kuori tuntuu lämpimältä käteen. Puun runko on lämmin talvellakin. Olen puusepän tytär. Minä olen löytänyt puun aikuisiällä. Rakastan puun tuoksua. Verstaassa on ihana pölyinen puun tuoksu. Puulajeilla on kauniita nimiä. Ebenpuu, mahonki, punapyökki, jalava, paatsama. Puun kanssa työskentely on juhlaa. Olin toistakymmentä vuotta sitten koulutuksessa, jossa sain mennä verstaalle joka aamu. Oikein odotin niitä aamuja. Koskaan ei ollut sellaista oloa, että ei halua lähteä. Valitettavasti siitä ei tullut minulle ammattia, vain harrastus. Ehkä puun tuoksuun tottuisi liikaa, ehkä sitä pitää annostella sopivasti.

Rakas vanhuksemme lääkärissä

Meillä on jännitetty 17-vuotiaan kissavanhuksemme vointia viikonlopusta lähtien. Hänellä ilmeni jonkinlaista virtsavaivaa ja eläinlääkärimme säikytteli puhelimessa meiltä vatsat kuralle. Emme tietenkään saaneet heti aikaa, eikä päivystykseenkään tullut lähdettyä, kun Miiru kuitenkin söi ja vointi näytti normaalilta. Saimme sitten tiistaille ajan. Seuraava jännittäminen oli miten saamme vastahakoisen kissan kuljetuslaatikkoon. Miirusta on vanhemmiten tullut vähän säikky ja epäluuloinen, varsinkin jos hän huomaa että häntä yritetään saada kiinni. Poika etsiskeli netistä vinkkejä ja sai sitten kissan pyyhkeeseen käärittynä survottua kuljetuslaatikkoon. Avuksi käytettiin kissaferomonisuihketta, jonka pitäisi rauhoittaa kissaa. Kyllä se tuntuikin auttavan.

Kissan nukuttaminen pelotti, olihan Lotta-kissamme menehtynyt nukutukseen sen sydämen pettäessä vasta viime kesänä. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, ei virtsakiviä tai kiteitä, ja nukutuksesta herääminenkin meni hyvin. Päästiin antibioottikuurilla ja luontaistuotteella, jonka pitäisi auttaa vaivoihin. Kissoillekin on nykyään saatavana omia luontaistuotteita ja erikoisruokia, joihin on lisätty mm. serotoniinia. Ihmiset joutuvat turvautumaan kunnalliseen, huonosti toimivaan terveydenhoitoon, mutta kissamme käy yksityislääkärillä.

Illalla Miiru seisoi huojahdellen katselemassa kodin nurkkia, aivan kuin se ei olisi enää uskonut niitä näkevänsä. Ruokakin maistui 8 tunnin paaston jälkeen. Henkilökunta on huojentunut!

Kaipuuta kevääseen

 

  

  

Talven selkä ei taitu

linnut syöttöpaikalla

hakkaavat siemeniä henkensä kaupalla

kissa ei halua ulos

haistelee vain kylmää ilmaa

ja kääntyy takaisin lämpimään

aamulla on sumua joka ei nouse

missä olet aurinko?

The winter is neverending

the birds in feeding places

tapping at seeds

the cat won't go out

sniffing at the cold air

turning back at the door

the morning fog doesn't lift

where is the sun?

Ei mitään päällepantavaa

Etsin tänään vaatteita kaapistani huomiseksi töihin. Tulos: minulla ei ole mitään toisiinsa sopivaa päällepantavaa. Miten minunlaiseni visualisti, värifriikki, joka ei pysty käyttämään yhtä aikaa tummansinistä mukia ja mustaa murokulhoa, on onnistunut keräämään näin onnettoman vaatekokoelman? Eikö minulla ole ollut mitään värisilmää vaatteita ostaessani? Kaikki vaatteeni ovat erivärisiä. Minkäänlaisia sävy-sävyyn yhdistelmiä näistä ei saa. Mustia ja valkoisia paitoja voi tietysti käyttää "minkä tahansa kanssa". Toisaalta, värianalyysin mukaan (olen "kevät") puhdas musta ja valkoinen eivät sovi minun väreihini.

Tarvitsisin kipeästi oman pukijan, henkilökohtaisen vaatevalmentajan, joka auttaisi minua vaatekaupassa etsimään toisiinsa ja minuun sopivan vaatekerran. Olen aika huono vaatteiden ostaja. Minulla ei ole suurempaa intohimoa vaatteisiin. En pidä shoppailusta enkä vaatteiden sovittamisesta. Ostaisin mielihyvin kaikki vaatteeni postimyynnistä. Siinä on vain se palauttamisen vaiva, kun vaatteet eivät olekaan sopivia.

Toisaalta olen esteetikko ja rakastan värejä. Haluaisin pukeutua värikkäämmin ja persoonallisemmin. No, värikkäästi tällä kokoelmalla kyllä voi pukeutua, huh huh! Ehkä se on ongelmani; kun törmään johonkin mielestäni kivan väriseen ja tuntuiseen vaatteeseen, en mieti kaupassa sopiiko se mihinkään mitä minulla ennestään on. Pitäisi opetella ajattelemaan kokonaisuuksina ja ostaa kerralla koko vaatekerta housuista puseroon ja asusteisiin saakka.

Huomenna taidan laittaa mustat housut, valkoisen topin ja punasiniruudullisen paidan. Aamukahvin jälkeen luultavasti vaihdan paidan pariin kertaan. Vaatekauppa, here I come!

Tein tammikuussa

Tammikuu meni jo. Ennen joulua tuntui, ettei ikinä tule tammikuu ja kevääseen on ikuisuus.
Tammikuussa tapahtui:

Oli kylmä ja palelin takasta ja pattereista huolimatta. Laitoin kahdet villasukat päällekkäin.
Pysyttelin sisällä, luin kirjoja ja neuloin yhdet lapaset, yhden myssyn ilman tupsua, kahdet rannikkaat ja 3/4 yhdestä kynsikkäästä.

Katsoin telkkaria liikaa, istuin liikaa nojatuolissa, söin liikaa makeaa (ihan vähän liikaa).

Kävin töissä vähän vastahakoisesti, join kahvia työkavereiden kanssa, haukottelin iltapäivällä.

En potenut yhtään flunssaa, olin väsynyt ja aamuherätykset olivat vaikeita.

Katselin puutarhakirjaa, suunnittelin ottavani kohta siemenet esille, keräsin kuivia lehtiä pelargoneista.

Lainasin kirjastosta 25 kirjaa ja selasin niitä ja luin muutaman. Kuuntelin autossa cd:ltä Rowlingin uutta ei-Potteria. Kun sain sen loppuun, aloitin alusta, koska en enää muistanut mitä alussa oli tapahtunut.

Puhuin äidin kanssa puhelimessa kerran tai kaksi viikossa ja kuuntelin kun hän selitti miksi ei halua kotiin ateriapalvelun ruokia.  Äiti oli vaihtanut kaupassa rollaattorin toisen naisen kanssa ja sen palauttamisesta tuli seikkailu. Äidin kauppamatkatkin ovat nykyään seikkailuja. Olen kieltänyt häntä menemästä yksin mökille.

Murehdin asioita ja olin välillä alakuloinen.  Kirjoitin ystävälle sähköpostia ja hän lohdutti minua.

Kirjoitin yhdeksän blogikirjoitusta (tämä on kymmenes) ja otin valokuvia lumesta, taivaasta ja puista. Katselin kesävalokuvia ja muistelin kesää. Unohdin kesän viileyden ja sateisuuden ja puutarhatöistä kipeän selän ja käden.

Tähän on laitettava kesäkuva, koska on vasta tammikuun loppu ja kesään on niin pitkä aika.

Juniorin erikoinen elämä

Ahkerana kirjaston käyttäjänä kannan kotiin kirjoja pienen sivukirjaston verran. Aika monet kirjat ovat ns. katselukirjoja, joita selailen nojatuolissa, ja joista joskus poimin ideoita omaan kotiin. Useimmiten vain olen kateellinen ihmisille heidän kauniista kodeistaan, joissa on leveät lattialankut, korkeat huoneet ja vanhat kaunislasiset ikkunat. Kadehdin myös heidän salaisia, lehteviä puutarhojaan, joissa vesi solisee ja rehevät kasvit kukoistavat. Tiedän tietysti, että kuvilla voi valehdella, ja että ehkä minunkin puutarhastani voisi jostain kulmasta ottaa tuollaisia kuvia.

Luen myös oikeita lukuromaaneja, varsinkin talviaikaan. Puutarhaan ei vielä pääse, enkä ole lenkkeilevää tyyppiä. Olen viime aikoina huomannut lukiessani kummallisen asian. Minun on vaikea keskittyä enkä muista henkilöitä, jos lasken kirjan välillä pois. Varsinkin jos tulee välipäivä lukemiseen, joudun palaamaan taaksepäin ja tarkistamaan keitä nämä henkilöt oikein ovat. Olen jopa harkinnut muistilapun tekemistä kirjaa lukiessani, tyyliin Tim ja Tina ovat naimisissa, heidän poikansa Sam seurustelee Kittyn kanssa ja sitä rataa. Olenkohan tulossa vanhaksi, vai onko vain nykyajan hektinen työelämä vienyt kovalevytilani niin vähiin, ettei siellä ole tilaa tiedostolle Kirjat.

Sain eilen illalla loppuun Ron Curry Jr:n kirjan Juniorin erikoinen elämä. Pitkästä aikaa jokin kirja kolahti. Juniorin ollessa vielä äitinsä vatsassa ääni kertoo hänelle maailmanlopun päivän ja ajankohdan, n. 36 vuoden kuluttua. Tämä tieto vaikuttaa Juniorin elämään ratkaisevasti. Junior miettii koko ajan onko millään hänen tekemisillään mitään väliä, kun kaikki kuitenkin loppuu. Hänen on myös päätettävä kertooko hän tietonsa muille ihmisille.

Mielenkiintoista on mielestäni se, miten kaiken päättymisen päivämäärän tietäminen vaikuttaa Juniorin elämään niin voimakkaasti. Hänellä on tietysti vaihtoehtoja miten elää elämäänsä. Hän voisi tulla kiihkouskovaiseksi tai koettaa elää mahdollisimman hyvän elämän. Hän kuitenkin valitsee alkoholin ja riippuvuudet, eristäytymisen ja vieraantumisen läheisistään. Hän saa kuitenkin uuden mahdollisuuden ja kirja toisenlaisen lopun.

Aurinko!

Käytiin järvellä kävelyllä tänään. Lunta oli sen verran että sai vähän kahlata. Tuli mieleen että olisipa luistimet. Ihan luistelujää.

Kulunutta kauneutta

Katselin kuviani ja eteen tulivat nämä Pärnussa pari vuotta sitten ottamani kuvat. Huomasin matkan jälkeen, että olin kuvannut minilomalla lähinnä erilaisia taloja. Arkkitehtuuri on aina kiehtonut minua, harmi ettei tullut hakeuduttua arkkitehtiopintoihin aikanaan.

Olihan siellä vähän siistimpiäkin taloja. Virossa on vielä sellaista vanhanajan meininkiä, vaikka varmaan häviämässä sielläkin.

I came across these pictures taken from Pärnu a couple of years ago. I seem to have taken pictures of houses mainly.

Talvikuistilla

Siivosin joulun jälkeen viileältä kuistilta enimmät kuivat lehdet ja tarkastin pimeysvaurioita. Jotkut kukat näyttävät aika raasuilta. Pelargonit venyvät pituutta.  En ole kaikkia pelargoneja leikannut alas. Kohta (helmikuussa) on aika ottaa niistä uusia pistokkaita juurtumaan.

Tänä vuonna en vienyt yhtään kukkia kellariin pimeään. Ne unohtuvat sinne niin helposti kastelematta. Niinpä huomasin, että viime kesänä istutetuilla sinisarjoilla alkaa tulla uutta vihreää piippaa jo nyt tammikuussa. Ne ovat toisaalta hyvin kylmänarkoja, joten kellari saattaa olla liiankin kylmä paikka niille joinakin talvina. Peittelin niitä nyt vähän säkkikankaalla, että ne uinahtaisivat vielä vähäksi aikaa. Kuistilla on talvella pidetty sähköpatterin avulla lämpö 10 - 15 asteessa.

Joulukukat alkavat jo raasuuntua. Jouluruusun istutan keväämmällä ulos. Olen saanut siellä menestymään jo parin vuoden jouluruusut. Siellä ne varmaan tänäkin vuonna kukkivat, hangen alla. Madonnapatsas ja pikkukasvihuone ovat kirpputorilöytöjä.

My cool porch in winter stores my pelargonias and other summer flowers, as well as the remains of my Christmas flowers. The hellebore I will plant in my garden later. The madonna and the little greenhouse are flea market finds.